Mulla ei ole nyt oikein kirjotettavaa keikasta, mutta jokainen voi varmasti itse päätellä mimmoista siellä oli.Laitan kuitenkin muutaman kuvan tähän, mutta videoita en viitsi laittaa, koska minä ja Rosana lauletaan ja huudetaan niissä.XD
~SuviElina
maanantai 25. elokuuta 2014
"Mä kelasin rokkaa ensvuonna stadionin..."
Nyt on #kukamuumukatour saatettu päätökseen ja oli aiiiiivan mahtavaa!Olin Rosanankaa lauantaina kattomas cheekkiä ja fiilis oli aivan mahtava!Tuli hypittyä,pompittua,kiljuttua,huudettua,heiluttua ja muutenkin fiilisteltyä.Keikalla oli myös mukana JVG,Pete Parkkonen,Märkä Simo,Anna Abreu.Sanni,Diandra,Illi,Redrama,Elastinen,Uniikki,Brädi,Samuli Edelman,Katri Helena,JukkaPoika ja oli siellä vissii vielä muitakin, mutta en muista että ketä...Ennen kun mentiin stadionille, niin oltiin Kampissa katsomassa Uniikkia ja sitten kun mentiin stadionille olimme katsomassa Astetta ja kuuntelimme jonottaessa myös Tuomas Kauhasta.
Mulla ei ole nyt oikein kirjotettavaa keikasta, mutta jokainen voi varmasti itse päätellä mimmoista siellä oli.Laitan kuitenkin muutaman kuvan tähän, mutta videoita en viitsi laittaa, koska minä ja Rosana lauletaan ja huudetaan niissä.XD
Mulla ei ole nyt oikein kirjotettavaa keikasta, mutta jokainen voi varmasti itse päätellä mimmoista siellä oli.Laitan kuitenkin muutaman kuvan tähän, mutta videoita en viitsi laittaa, koska minä ja Rosana lauletaan ja huudetaan niissä.XD
tiistai 12. elokuuta 2014
He väittävät että erilaisuus on rikkaus, mutta silti ollaan tässä jamassa
Moikka taas kaikille teille siel ruudun toisella puolen, jotka tätä luette!:-)
Nyt on taas se aika vuodesta, ku monet pienet lapset alottaa koulutiesä ja vähän vanhemmat on ryhtynny opsikelemaan luokiossa,ammattikoulussa tai ammattilukiossa, joten päätin että mun tänkertanen aihe liittyy kouluun ja siellä tapahtuvaan kiusaamiseen/syrjintään. Tosi monet lapset/nuoret joutuvat kokemaan kiusaamista koulussa,koulumatkoilla ja myös netissä, mut täl kertaa keskitytään enempi siihen koulukiusaamiseen.
Todella usein kiusaamisenkohteeksi joutuvat henkilöt, jotka on erilaisia/ylipainoisia/hiljaisia/ujoja tai pukeutuu eritavalla.Miksi sanotaan, että 'Erilaisuus on rikkaus' jos kiusaaminen kuitenkin lähes aina kohdistuu näihin vähänkään erilaisiin henkilöihin?Sydämmen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että koulukiusaaminen on yksi hirveimmistä asioista mitä lapsi/nuori voi kokea.Kun koulussa tai koulumatkalla kiusataan se vaikuttaa huomattavasti koulunkäyntiin ja muutenkin käyttäytymiseen muualla, kun joutuu aina pelkäämään että milloin sinua seuraavaksi kiusataan.Ne jotka ei ole ikinä kokenut minkäänlaista kiusaamista ei voi tietää miten pahasti sekin voi satuttaa, jos sinulle sanotaan että "hyi sun vaatteet on rumat" tai jotain muuta vastaavaa, koska kiusatun itsetunto on todella alhaalla kiusaamisen takia, ja todella usein kiusaajat ovat isompia ryhmiä ja kiusatuilla ei tietenkään aina ole paljoakaan kavereita, jotka olisivat puolustamassa ja tukemassa.
Minusta tästä aiheesta on jotenkin vaikea kirjoittaa, koska olen itse ollut koulukiusattu ensimmäisestä(1.) luokasta aina kuudenteen(6.) luokkaan asti.Vaikka luulisi, että kiusattujen olisi helpompi kirjoittaa tästä aiheesta kertomalla millaista on olla kiusattu,millä tavalla itseään on kiusattu ja miten on siitä selvinnyt, niin minusta tuntuu että ei se kirjoittaminen niin vain luonnistu, mutta ajattelin silti yrittää kertoa siitä miten minua on kiusattu,miltä se tuntui ja kuinka pääsin siitä yli.
Eli siis kaikki alko heti ensimmäisenä päivänä kun alotin peruskoulun.Olin odottamas bussii pysäkillä ja kun mun kanssa samast kohtaa tuli yks poika, mutta vaan eripuolelt tietä bussiin ni se pyys minua sinne toiselle puolelle tietä, että odotetaan bussii siel yhessä ja sitte bussin ei tarvii pysähtyä kahta kertaa.Bussi tuli hakemaan meidät pysäkiltä ja heti kun päästiin bussiin minua ja tätä poikaa vuotta vanhemmat oppilaat alkoivat ilkkumaan siitä, kun odotettiin bussia samalla pysäkillä.Mie en edelleenkää tajua miks siitäkin piti alkaa huutelemaan, mut siitä lähti se kaikki mun kiusaaminen.
Sen ensimmäisen kouluaamun jälkeen tehtiin monta viikkoa sillä tavalla, että odotettiin bussia yhdessä ja juteltiin mutta heti kun kuultiin että bussi tulee juoksimme omille pysäkeillemme, jotta muut oppilaat ei enää kiusaisi siitä jotta oltiin samalla pysäkillä, MUTTA eihän sekään ollut näille kiusaajille hyvä...."miks ette tuu enää samalt pysäkilt?ettekö uskalla?" Onneksi se juttu kuitenkin unohdettiin parissa kuukaudessa, mutta sen jälkeen minua alettiin jatkuvasti haukkumaan koulubussissa.Pääosin kiusaajana toimi minua vuoden vanhempi poika, joka haukkui minua läskiksi vaikka olin vielä silloin ihan normaali kokoinen ja haukkui vaatteitani.Tämä poika, joka minua haukkui oli kuitenkin minua paljon isokokoisempi ja vieläpä minua lyhyempi.Haukkuminen jatkui todella pitkään niin että en edes välittänyt siitä jos tämä poika sanoi minulle jotain, itseasiassa siinä taisi mennä melkein vuosi, mutta yhtenä päivänä tajusin että miksi minun pitäisi vain kuunnella sitä kiusaamista.Kerroin bussikuskille siitä kuinka minua kiusattiin bussissa ja kuski sanoi aina, jotta hän sanoo kiusaajalle että sen pitää loppua.Asialle ei kuitenkaan ikinä tapahtunut mitään, vaikka monta kertaa kiusaamisesta kuskille kerroinkin, joten asia johti siihen että joka aamu itkin matkalla kun menin bussille, koska pelkäsin sitä että mitä joudun taas tänään kuulemaan ja itku toistui taas kun tulin koulusta kotiin, koska kaikki mitä oli kuullut tuntui todella pahalta.
Tämä samanlainen kiusaaminen jatkui melkein 2 vuotta kunnes rohkenin kertoa koulussa opettajalle siitä mitä koulubussissa tapahtuu.Opettaja piti kiusaajalleni puhuttelun ja käski pyytämään anteeksi, mutta ei siitä ollut mitään hyötyä.Kiusaaminen jatkui ja sitten minä kyllästyin siihen.Tein väärin, mutta silti lähes kaikki sanovat, että se kuitenkin oli oikein ja että se todisti sen, että minustakin on puolustamaan itseäni.Yksi iltapäivä juuri ennen kuin kiusaaja oli lähdössä bussista pois ja sanoi viimeisiä haukkumasanoja minulle, päässäni tapahtui jotain ja löin poikaa lähes niin kovaa kuin tuommoinen kakkosluokkalainen tyttö pystyy.Sen jälkeen en ole kuullut tältä pojalta sanaakaan, hän ei ole puhunut minulle yhtään mitään ja olen perjaatteessa tyytyväinen itseeni kun tein sen, mutta onhan se lyöminen silti aina väärin.
Välikohtaus koulubussissa ei kuitenkaan poistanut kiusaamista kokonaan elämästäni.Koulussa kiusattiin vielä jatkuvasti siitä kun olin niin ujo ja punastuin todella helposti ja myös ihan tyhmissä tilanteissa, ja käytin "epä"normaaleja vaatteita (olen nyt itsekkin kyllä sitä mieltä että ne olivat rumia), mutta laitan vaatteeni sen piikkiin että olen aina elännyt kahden veljen kanssa ja oppinut poikamaisille tavoille ja sitä myötä myös päädyin vähän poikamaisiin vaatteisiinkin.Kaikista hirveintä oli se että myös minun luokallani oli niitä minun kiusaajia ja täysi painajainen oli aina se kun joutui luokan eteen tekemään jotain, jolloin aina punastuin ja siitä aina huomauteltiin.Välillä sain kahdelta luokan pojaltakin viestejä facebookissa kuinka olen aina kuin paloauto,ruma kuin mikä,läski ja vaatteeni ovat rumia.Onneksi kiusaaminen kuitenkin vähentyi huomattavasti 5. luokalla, ja kun olimme 6. luokalla minua ei kiusattu enää lähes yhtään ainoastaan vain satunnaisia kertoja.
Kun siirryimme yläasteelle kiusaaminen loppui täysin.Ainoastaan välillä kun tulee jotain sanaharkkaa jonkunkansssa niin saattaa seasta kuulla haukkumasanoja, mutta en enää ota niitä itseeni.Kaiken tuon kiusaamisen aikana minun itsetuntoni oli todella alhaalla,peitin löysillä vaatteilla kehoni kaikkien läskiksi haukkumisten takia ja pelkäsin mennä kouluun, mutta kun ala-aste oli lopussa tajusin ettei minun kannata välittää siitä mitä muut minusta sanovat.
Kuudennen luokan jälkeisenää kesänä itsetuntoni nousi ja lähdin paljon itsevarmempana yläasteelle, mutta silti vielä vähän peläten, koska tuo sama ujous mikä oli ollut minussa jo aivan pienestä asti lymysi vieläkin minussa ja olin myös vielä hiema epävarma itsestäni joten 7. luokka sujui aika samoissa merkeissä kuin ala-aste, eli olin se luokanhiljaisin, joka peitti kehonsa löysillä vaatteilla eikä uskaltanut tehdä mitään ettei vaan joutuisin ahdistavaan tilanteeseen ja punastuisi.Meni vuosi ja sitten alkoikin jo 8. luokka.Sillon saavuin kouluun jo todella itsevarmana ja uskalsin jopa laittaa kouluun farkut ja jonkin muunkin paidan kuin hupparin, koska en hävennyt itseäni enää niin paljon,uskalsin alkaa puhua tunnilla kavereille ja uskalsin viitata ja vastata kun minulta kysyttiin jotain.Minua ei enää kiinnostanut jos joku katsoi minua halveksivasti, katsoin samallatavalla takaisin ja saatoin tokaista kavereilleni että "mitäkhän h*lvettiä se oikein kyyläs".Olen kaiken tämän kiusaamisen myötä saannut vain paremman itsetunnon ja olen itsevarma, mutta silti yritän välttää tilanteita josta saattaisi tulla riitaa ja minua haukuttaisi taas.
Tämän kirjotuksen myötä haluun sanoo sen et aina kun näätte että jotain kiusataan niin menkää sanomaan kiusaajille jotta lopettaisi tai sitte opettajille tai jollekkin, joka voisi auttaa tilanteesse ettei kenenkään tarvitsisi kokea sitä koulukiusatun helvettiä! Ja te kiusatut, TE OLETTE VARMASTI KAIKKI TODELLA HYVIÄ JA KAUNIITA PERSOONIA, MUTTA KIUSAAJAT EI VAIN TUNNE TEITÄ JA HE PITÄVÄT TEITÄ OMANA UHKANAAN JOLLOIN ALKAVAT KIUSAAMAAN TEITÄ, JA KYLLÄ TUOSTA KAIKESTA SELVIÄÄ VAIKKA SILTÄ EI TÄLLÄ HETKELLÄ TUNTUISIKAAN!<3
.png)
~SuviElina
Nyt on taas se aika vuodesta, ku monet pienet lapset alottaa koulutiesä ja vähän vanhemmat on ryhtynny opsikelemaan luokiossa,ammattikoulussa tai ammattilukiossa, joten päätin että mun tänkertanen aihe liittyy kouluun ja siellä tapahtuvaan kiusaamiseen/syrjintään. Tosi monet lapset/nuoret joutuvat kokemaan kiusaamista koulussa,koulumatkoilla ja myös netissä, mut täl kertaa keskitytään enempi siihen koulukiusaamiseen.
Todella usein kiusaamisenkohteeksi joutuvat henkilöt, jotka on erilaisia/ylipainoisia/hiljaisia/ujoja tai pukeutuu eritavalla.Miksi sanotaan, että 'Erilaisuus on rikkaus' jos kiusaaminen kuitenkin lähes aina kohdistuu näihin vähänkään erilaisiin henkilöihin?Sydämmen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että koulukiusaaminen on yksi hirveimmistä asioista mitä lapsi/nuori voi kokea.Kun koulussa tai koulumatkalla kiusataan se vaikuttaa huomattavasti koulunkäyntiin ja muutenkin käyttäytymiseen muualla, kun joutuu aina pelkäämään että milloin sinua seuraavaksi kiusataan.Ne jotka ei ole ikinä kokenut minkäänlaista kiusaamista ei voi tietää miten pahasti sekin voi satuttaa, jos sinulle sanotaan että "hyi sun vaatteet on rumat" tai jotain muuta vastaavaa, koska kiusatun itsetunto on todella alhaalla kiusaamisen takia, ja todella usein kiusaajat ovat isompia ryhmiä ja kiusatuilla ei tietenkään aina ole paljoakaan kavereita, jotka olisivat puolustamassa ja tukemassa.
Minusta tästä aiheesta on jotenkin vaikea kirjoittaa, koska olen itse ollut koulukiusattu ensimmäisestä(1.) luokasta aina kuudenteen(6.) luokkaan asti.Vaikka luulisi, että kiusattujen olisi helpompi kirjoittaa tästä aiheesta kertomalla millaista on olla kiusattu,millä tavalla itseään on kiusattu ja miten on siitä selvinnyt, niin minusta tuntuu että ei se kirjoittaminen niin vain luonnistu, mutta ajattelin silti yrittää kertoa siitä miten minua on kiusattu,miltä se tuntui ja kuinka pääsin siitä yli.
Eli siis kaikki alko heti ensimmäisenä päivänä kun alotin peruskoulun.Olin odottamas bussii pysäkillä ja kun mun kanssa samast kohtaa tuli yks poika, mutta vaan eripuolelt tietä bussiin ni se pyys minua sinne toiselle puolelle tietä, että odotetaan bussii siel yhessä ja sitte bussin ei tarvii pysähtyä kahta kertaa.Bussi tuli hakemaan meidät pysäkiltä ja heti kun päästiin bussiin minua ja tätä poikaa vuotta vanhemmat oppilaat alkoivat ilkkumaan siitä, kun odotettiin bussia samalla pysäkillä.Mie en edelleenkää tajua miks siitäkin piti alkaa huutelemaan, mut siitä lähti se kaikki mun kiusaaminen.
Sen ensimmäisen kouluaamun jälkeen tehtiin monta viikkoa sillä tavalla, että odotettiin bussia yhdessä ja juteltiin mutta heti kun kuultiin että bussi tulee juoksimme omille pysäkeillemme, jotta muut oppilaat ei enää kiusaisi siitä jotta oltiin samalla pysäkillä, MUTTA eihän sekään ollut näille kiusaajille hyvä...."miks ette tuu enää samalt pysäkilt?ettekö uskalla?" Onneksi se juttu kuitenkin unohdettiin parissa kuukaudessa, mutta sen jälkeen minua alettiin jatkuvasti haukkumaan koulubussissa.Pääosin kiusaajana toimi minua vuoden vanhempi poika, joka haukkui minua läskiksi vaikka olin vielä silloin ihan normaali kokoinen ja haukkui vaatteitani.Tämä poika, joka minua haukkui oli kuitenkin minua paljon isokokoisempi ja vieläpä minua lyhyempi.Haukkuminen jatkui todella pitkään niin että en edes välittänyt siitä jos tämä poika sanoi minulle jotain, itseasiassa siinä taisi mennä melkein vuosi, mutta yhtenä päivänä tajusin että miksi minun pitäisi vain kuunnella sitä kiusaamista.Kerroin bussikuskille siitä kuinka minua kiusattiin bussissa ja kuski sanoi aina, jotta hän sanoo kiusaajalle että sen pitää loppua.Asialle ei kuitenkaan ikinä tapahtunut mitään, vaikka monta kertaa kiusaamisesta kuskille kerroinkin, joten asia johti siihen että joka aamu itkin matkalla kun menin bussille, koska pelkäsin sitä että mitä joudun taas tänään kuulemaan ja itku toistui taas kun tulin koulusta kotiin, koska kaikki mitä oli kuullut tuntui todella pahalta.
Tämä samanlainen kiusaaminen jatkui melkein 2 vuotta kunnes rohkenin kertoa koulussa opettajalle siitä mitä koulubussissa tapahtuu.Opettaja piti kiusaajalleni puhuttelun ja käski pyytämään anteeksi, mutta ei siitä ollut mitään hyötyä.Kiusaaminen jatkui ja sitten minä kyllästyin siihen.Tein väärin, mutta silti lähes kaikki sanovat, että se kuitenkin oli oikein ja että se todisti sen, että minustakin on puolustamaan itseäni.Yksi iltapäivä juuri ennen kuin kiusaaja oli lähdössä bussista pois ja sanoi viimeisiä haukkumasanoja minulle, päässäni tapahtui jotain ja löin poikaa lähes niin kovaa kuin tuommoinen kakkosluokkalainen tyttö pystyy.Sen jälkeen en ole kuullut tältä pojalta sanaakaan, hän ei ole puhunut minulle yhtään mitään ja olen perjaatteessa tyytyväinen itseeni kun tein sen, mutta onhan se lyöminen silti aina väärin.
Välikohtaus koulubussissa ei kuitenkaan poistanut kiusaamista kokonaan elämästäni.Koulussa kiusattiin vielä jatkuvasti siitä kun olin niin ujo ja punastuin todella helposti ja myös ihan tyhmissä tilanteissa, ja käytin "epä"normaaleja vaatteita (olen nyt itsekkin kyllä sitä mieltä että ne olivat rumia), mutta laitan vaatteeni sen piikkiin että olen aina elännyt kahden veljen kanssa ja oppinut poikamaisille tavoille ja sitä myötä myös päädyin vähän poikamaisiin vaatteisiinkin.Kaikista hirveintä oli se että myös minun luokallani oli niitä minun kiusaajia ja täysi painajainen oli aina se kun joutui luokan eteen tekemään jotain, jolloin aina punastuin ja siitä aina huomauteltiin.Välillä sain kahdelta luokan pojaltakin viestejä facebookissa kuinka olen aina kuin paloauto,ruma kuin mikä,läski ja vaatteeni ovat rumia.Onneksi kiusaaminen kuitenkin vähentyi huomattavasti 5. luokalla, ja kun olimme 6. luokalla minua ei kiusattu enää lähes yhtään ainoastaan vain satunnaisia kertoja.
Kun siirryimme yläasteelle kiusaaminen loppui täysin.Ainoastaan välillä kun tulee jotain sanaharkkaa jonkunkansssa niin saattaa seasta kuulla haukkumasanoja, mutta en enää ota niitä itseeni.Kaiken tuon kiusaamisen aikana minun itsetuntoni oli todella alhaalla,peitin löysillä vaatteilla kehoni kaikkien läskiksi haukkumisten takia ja pelkäsin mennä kouluun, mutta kun ala-aste oli lopussa tajusin ettei minun kannata välittää siitä mitä muut minusta sanovat.
Kuudennen luokan jälkeisenää kesänä itsetuntoni nousi ja lähdin paljon itsevarmempana yläasteelle, mutta silti vielä vähän peläten, koska tuo sama ujous mikä oli ollut minussa jo aivan pienestä asti lymysi vieläkin minussa ja olin myös vielä hiema epävarma itsestäni joten 7. luokka sujui aika samoissa merkeissä kuin ala-aste, eli olin se luokanhiljaisin, joka peitti kehonsa löysillä vaatteilla eikä uskaltanut tehdä mitään ettei vaan joutuisin ahdistavaan tilanteeseen ja punastuisi.Meni vuosi ja sitten alkoikin jo 8. luokka.Sillon saavuin kouluun jo todella itsevarmana ja uskalsin jopa laittaa kouluun farkut ja jonkin muunkin paidan kuin hupparin, koska en hävennyt itseäni enää niin paljon,uskalsin alkaa puhua tunnilla kavereille ja uskalsin viitata ja vastata kun minulta kysyttiin jotain.Minua ei enää kiinnostanut jos joku katsoi minua halveksivasti, katsoin samallatavalla takaisin ja saatoin tokaista kavereilleni että "mitäkhän h*lvettiä se oikein kyyläs".Olen kaiken tämän kiusaamisen myötä saannut vain paremman itsetunnon ja olen itsevarma, mutta silti yritän välttää tilanteita josta saattaisi tulla riitaa ja minua haukuttaisi taas.
Tämän kirjotuksen myötä haluun sanoo sen et aina kun näätte että jotain kiusataan niin menkää sanomaan kiusaajille jotta lopettaisi tai sitte opettajille tai jollekkin, joka voisi auttaa tilanteesse ettei kenenkään tarvitsisi kokea sitä koulukiusatun helvettiä! Ja te kiusatut, TE OLETTE VARMASTI KAIKKI TODELLA HYVIÄ JA KAUNIITA PERSOONIA, MUTTA KIUSAAJAT EI VAIN TUNNE TEITÄ JA HE PITÄVÄT TEITÄ OMANA UHKANAAN JOLLOIN ALKAVAT KIUSAAMAAN TEITÄ, JA KYLLÄ TUOSTA KAIKESTA SELVIÄÄ VAIKKA SILTÄ EI TÄLLÄ HETKELLÄ TUNTUISIKAAN!<3
Halutessanne voitte laittaa kommenttiboxiin omia kokemuksia koulukiusaamisesta/nettikiusaamisesta, jos omasta mielestäsi tuntuu siltä että pystyt siitä kertomaan.Kommentin voi tietenkin laittaa anonyyminä tai nimellä. :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)